Olin miettinyt opiskelua hoitajaksi yläasteella, mutta elämä päätti toisin. Oltuani niin sanotusti syrjäytynyt nuori pääsin lopulta aloittamaan lähihoitajaopinnot 25-vuotiaana. Tarkemmin katsottuna ehkäpä nuo kymmenisen vuotta siinä välissä eivät olleetkaan niin huono asia ainakaan asiakkaiden tai päätöksenteon seurausten ymmärtämisen kannalta. Opin tuona aikana enemmän sosiaali- ja terveyspalveluista, niiden laadusta ja toimivuudesta kuin jos kaikki olisi sujunut siinä putkimallissa, jota meille tarjotaan. Seuraavaksi opiskelin sosionomiksi ja valmistuin ammattikorkeakoulusta pitkän kaavan kautta. Näissä opinnoissa tähtäimenä oli lisäymmärryksen hankkiminen, jotta minulla olisi riittävästi tietotaitoa sekä sosiaali- että terveysalalta auttaakseni paremmin ihmisiä ja tehdäkseni kestävää politiikkaa.

Tavoitteet:

  • Palveluiden piiriin pääseminen tehtävä helpoksi
  • Palveluiden oikea-aikaisuuteen ja vaikuttavuuteen panostettava
  • Työntekijöiden hyvinvointiin paneuduttava

Keinot:

  • Matalan kynnyksen palvelupisteitä on saatava koko maahan kaikkien keskeisten asiakasryhmien käyttöön.
  • Ennaltaehkäisevä työ on otettava lähtökohdaksi niin kentällä kuin päätöksenteossa.
  • Kuntoutuksen on oltava oikea-aikaista ja oikein kohdennettua.
  • Omaishoitajien asemaan on tehtävä kokonaisvaltaisia parannuksia.
  • Ihminen on nähtävä kokonaisuutena. Pelkkä diagnoosi, ongelmakeskeinen ajattelu tai numero tilastoissa ei kerro lopulta mitään ihmisten tai suomalaisen sosiaali- ja terveyshuollon kentän kuntoon saattamiseksi.
  • Läheisten huomioiminen ihmisten hoidossa on nähtävä paremmin ja yhteistyötä on kehitettävä.
  • Kolmannen sektorin ja vertaistoimijoiden työn tärkeyden tunnustaminen.

Takaisin teemoihin ←