Sisäilmasta sairastunut on aikalailla heitteillä varsinkin silloin, jos sairastuminen uhkaa viedä tai on jo vienyt työkyvyn. Kun ei voi saada sairauspäivärahaa, toimeentulo on sen varassa, että joko käy sairaana töissä tai putoaa köyhyysloukkuun ilman säästöjä. Sairastuneena ei voi saada hoitoa mikäli oireet eivät sovi virallisesti määriteltyjen joukkoon. Edelleenkin vaikka jo tiedetään paljon homeista ja niiden vaikutuksista ihmiseen, joutuu vastakkain todellisuuden kanssa jossa annetaan ymmärtää, että vika on selvästi päässä. Tämä on surullista ja turhauttaa eikä johda sen paremmin ihmisen itsensä kannalta hyvään lopputulokseen saati sitten yhteiskunnan kannalta kun tarjotaan ihan eri sairauksien hoitoja ratkaisuiksi myrkyttyneeseen kehoon. Silloin kun sisäilmasta sairastuu omassa kodissa, on tilanne hirveä. Jos ei ole varaa korjata kotia, on muutettava pois. Jos on sairastunut vaikea-asteisesti, joutuu hävittämään koko irtaimistonsa. Tässä kohtaa on valtion tultava apuun. Meillä ei tällaisessa tilanteessa saa mistään apua. Sairauspäivärahaa tulee saada myös sisäilmasairauksissa. Osaamista potilaan tutkimiseen ja hoitoon voidaan lisätä perustamalla ympäristölääketieteen poliklinikoita. Tutkimusrahoitusta on lisättävä, sillä monesti vedotaan siihen, ettei ole riittävästi lääketieteellistä näyttöä esimerkiksi eri homeiden aiheuttamista oireista. Kun tulee tilanne, että ihminen joutuu muuttamaan pois homekodista, jää tässä kohtaa täysin tyhjän päälle. Valtion pitää korvamerkitä asuntoja tilapäiseen käyttöön ympäri Suomea, että ihmiset eivät sairastu lisää pitkittäessään muuttoa monesti taloudellisista syistä. Kertaluontoinen rahallinen avustus välttämättömimpien huonekalujen, kodinkoneiden ja vaatteiden ostamiseen tulee myös järjestää silloin, kun joutuu hävittämään koko omaisuutensa.

Takaisin teemoihin ←